sunnuntai 9. helmikuuta 2014

http://suspiriasnowwhite.blogspot.fi/

Mikähän siellä ruudun toisella puolella on ongelmana, kun kukaan teistä ei näytä siirtyneen lukemaan uutta blogia? Ehkä olen huono kirjoittaja ja kenelläkään ei riitä mielenkiintoa uuden blogini lukemiseen, mutta jos siellä on nyt joku, jota edelleen kiinnostaa lueskella niin liittykääpä ihmeessä uuden blogini lukijoiksi!

torstai 21. marraskuuta 2013

Suspiria Snow White


Monta vuotta sitä kesti ja sitten se päättyi, nimittäin tämän blogin tarina. Liikaa huonoja muistoja, siinä on tiivistettynä syy tämän blogin hautajaisiin. Mä olin itse muutaman kuukauden poissa kuvioista ja miettimässä asioita. Mä en siis suinkaan lopeta bloggaamista, vaan aloitan puhtaalta pöydältä osoitteessa
 Suspiria Snow White eli sinne vaan kaikki, joita vielä jaksaa kiinnostaa!

torstai 15. elokuuta 2013

Asketismi, irtoseksi, rakkaus jota ikuiseksi vannottiin upposivat valtamerten pohjiin lailla haaveiden.

xFO2Le on Make A Gif, Animated Gifs
Syksy, abivuosi, pimeät illat. Silti mua vähän hymyillyttää ja syksy tuntuu ihan tervetulleelta. Kouluun palaaminen oli yllättävän helppoa ja lukujärjestyskin näyttää ihan mukavan kevyeltä. Lämpimät huivit, neuleet, uudet korut, nahkatakki, Dr. Martensit ja farkut kuuluvat ehdottomasti mun syksyn pukeutumiseen. Aivan mahtava fiilis pukea päälle uusi lämmin neule ja nauttia sen lämmöstä kylmällä bussipysäkillä. Jep, pienistäkin jutuista voi nauttia.


perjantai 2. elokuuta 2013

Estä minua uppoamasta herätä minut horroksesta.

 photo kukkasia074-001_zpsc439ca61.jpg
 photo kukkasia007-001_zpse5d28cf5.jpg
 photo kukkasia078-001_zps07f0cb24.jpg
Mustavalkoista, sitä mun luovuus on ollut tänä kesänä. Ei, ei sitä voi kutsua edes mustavalkoiseksi, mustavalkoudessa on sentään kontrastia, jotakin jännittävää. Mun tilannetta kuvastaa paremmin harmaa.  Hassua, kuinka parin satunnaisen ihmisen sanat voi vaikuttaa tällä tavalla. Mä en näe enää missään mitään mielenkiintoista. Jos satun näkemään, niin kameraan tarttuminen turruttaa kaiken. "Sä et osaa", mun pääni sanoo. Mä en edes tunne huonoa omaatuntoa siitä, että blogi kuivuu päivä päivältä kasaan. Mulla ei vaan ole mitään sanottavaa, mä koen olevani niin huono kirjoittaja sekä kuvaaja, että mä en koe tarjoavani kenellekään yhtään mitään. En edes itselleni. Koulut alkaa ja paine mun päässä kasvaa. Ensi talvi ahdistaa ja pelottaa. Entä jos mä en selviä?

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Your crime is time and it's eighteen and life to go.

 photo diu019_zpsf62d537f.jpg
 photo diu022_zps64a4a0a3.jpg
 photo diu027_zps680672fc.jpg
 photo diu017_zps8949ff27.jpg
Synttäriaamuna oli ruusuja, kahvia ja valkosipulivoipatonkia. Myöhemmin kahviteltiin ja syötiin mutakakkua äidin kanssa. Pieniä vastoinkäymisiä oli matkassa, mutta niistäkin selvittiin ja vietin ihan kivat synttärit. Illalla käytiin pienellä kokoonpanolla syömässä ja siitä sitten kierrettiin pari baaria. Illan jälkeen totesin vaan sen, että täysi-ikäisyys on kallista.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Falling like a butterfly after one lived day.

 photo 117283961f-001_zps3491bf27.jpg
Tämä kuva on otettu 16.7.2000 ja mä olen juuri täyttänyt viisi. Mulla oli kaunis mekko, josta mä olin tosi ylpeä, olo oli ihan niin kuin jollain prinsessalla. Mun syntymäpäiviä vietettiin aina joka vuosi mökillä ja sinne oli taas kutsuttu kaikki sukulaiset juhlistamaan mun syntymäpäiviä. Ja joka ikinen vuosi musta otettiin kuva siinä samalla paikalla, ison penkin päällä keittiössä. Äiti leipoi aina joka vuosi ison mansikkakermakakun, jota mä en kuitenkaan suostunut syömään, koska inhosin kermavaahtoa ja inhoan sitä muuten edelleen. Mä sain puolestani palan kakkupohjaa ja siihen paljon mansikoita ja kerran taisin hakea ulkoa siihen koristeeksi jopa ruohosipulia, näin mulle on ainakin kerrottu. 
 
Muistan, kuinka aina edellisenä iltana mun vatsanpohjaa kipristeli kovasti, enkä meinannut saada nukutuksi jännityksen takia. Mä olen vieläkin kova jännittämään kaiken maailman asioita, jonka vuoksi monesti mä menetän yöuneni. Maailman parhaan tunteen mä koin aina syntymäpäiväni aamuna, kun astelin keittiöön, jossa sain vanhemmilta lahjan ja syötiin yhdessä aamupalaa. Niinä päivinä mun pieneen päähäni ei muuta mahtunutkaan kuin ajatus synttäreistä. Iltapäivällä juuri vähän ennen vieraiden saapumista istuin mökin portailla tähystellen tielle ja säpsähdin ihan jokaista lähestyvän auton ääntä. Vieraiden saavuttua juotiin kahvia, syötiin kakkua sekä pullaa ja kaikki mun rakkaat sukulaiset oli läsnä. Illalla vieraiden lähdettyä mä lähdin mummon ja papan luokse, missä pappa oli lämmittänyt mulle rantasaunan valmiiksi ja mä pääsin uimaan.
 
Enää asiat eivät ole ihan niin. Mun synttäreitä ei ole juhlittu tuohon tapaan moneen vuoteen, koska mä olen jo iso eikä isojen lapsien synttäreitä tarvitse juhlia. Silti mä kaipaan joka ikinen kesä noita synttärijuhlia. Silloin läsnä oli kaikki mun rakkaat ihmiset, nykyään mä näen kyseisiä ihmisiä ihan liian harvoin, jotkut noista ihmisistä on jo kuollut eikä mulla ole enää ikinä mahdollisuutta nähdä heitä. Sattuu. Mulla on niin surullinen olo, kun en enää tunne sitä samaa jännityksen tunnetta vatsassani, vaikka mulla on huomenna synttärit. Mulla on surullinen olo, koska mulla on ikävä tiettyjä ihmisiä, joita mä en koskaan enää näe. Mulla on surullinen olo, koska huomenna mä täytän 18-vuotta ja kaikki noi lapsuusmuistot on niin kaukana menneisyydessä. Huomenna mä en pue päälleni prinsessamekkoa enkä syö kakkupohjaa mansikoiden kera sukulaisten kanssa, vaan mä menen baariin ja mun lapsuus on virallisesti ohi. En tiiä, vähän sekava olo nyt. Aloin selailemaan eilen vanhoja valokuvia olohuoneen lattialla ja ne sai mut itkemään. On vaan niin kamala ikävä, että sattuu.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Enkä tiedä miten pysyä hengissä jos en sinua kiinni saa.


Instagram on kaveri ja kolme toisiinsa täysin liittymätöntä kuvaa viime viikolta. Vietin aikaa Sakun luona, oltiin vahtimassa kissoja, söin muroja ja loppujen lopuksi oli mahtavaa päästä kotiin nukkumaan puhtaisiin lakanoihin ja kyllä, harrastan nukkuvan poikaystäväni kuvaamista, se on vaan niin suloinen tuitelitui, älkää ymmärtäkö väärin. Mä vaan herään Sakua aina aikaisemmin ja siitä seuraa noin tunnin pituinen tappelu/kutittaminen/nipistely/painiminen, kun yritän saada toista osapuolta ylös sängystä, koska mulla on tylsää aamuisin. Yleensä toinen meistä eli minä suutun, kun en voita ja lopulta mut tiputetaan sängystä. Mutta siis takaisin itse varsinaiseen aiheeseen, syntiset instagram kuvat siksi, koska hillitön mieliteko postata, mutta ei ainuttakaan kuvaa kamerassa, jotka soveltuisivat postaukseen.
 
Toinen syy on se, että mun kurkku on kipeä, päähän sattuu ja mä voin vaistota kuumeen olevan tulossa. Istun tuolilla peiton alla ja huivi kaulassa ja kaipaan kullan lämpimään kainaloon. Perinteisesti mä olen noin viikon kestävässä, kovassa kuumeessa  joka kesä heinäkuun alussa, nyt luulin sen loppuneen. Mutta ei, kyllä tästä taitaa kunnon tauti tulla. Mikäs sen mukavampaa, kesän odotetuin päivä, mun synttärit on tasan viikon päästä ja mikä muuten olisikaan parempi päivä maata kuumeessa sängyn pohjalla täristen? Nauran niin paljon, jos mä olen oikeasti sängyn pohjalla ensi viikon tiistaina. Ensin vanhojen tanssit, sitten 18-v synttärit, voisko mennä paremmin? Toivon parasta ja lankean ehkä jopa rukoilemaan jotakin olematonta ja toivottavasti vahempaa voimaa, ettei mun syntisen huono onneni pilaisi sitä päivää.