tiistai 14. helmikuuta 2012

I'll keep my sins, you save your advice.

Tässä yksi ilta olin menossa lenkille ja siinä lenkkivaatteita etsiskellessä löysin vanhan pelipaitani lipaston kätköistä. Samalla löysin vanhat säärisuojat, sukat ja kaikki vanhat reenikamat. Innostuin sitten pukemaan kaikki reenikamat päälle ja se oli sitten menoa! Tuli niin valtava kaipuu kentälle, ettei mitään järkeä! Näytin vaan niin kummalliselta, koska en ole pitänyt reenivaatteita päällä yli vuoteen. Ajattelin, että jaan teillekkin vähän mun tämän hetkisiä fiiliksiä rakkaasta, mutta ainakin toistaiseksi entisestä harrastuksestani eli futiksesta.

Photobucket

Photobucket

Jotkut ehkä saattoivat järkyttyä, olenko mä joskus harrastanut urheilua? Kyllä vaan, 4-5 vuotta tuli pelattua futista. Muistan ihan liian hyvin mun ensimmäiset reenit, taisin olla viidennellä luokalla. Koulussa pelattiin melkeinpä joka välitunti futista ja tosi moni kaveri oli aloittanut vuotta aikaisemmin, joten sitä kautta aloin innostumaan futiksesta ja halusin ylipäätään aloittaa jonkin harrastuksen. No ilmestyin ensimmäisiin reeneihin verkkatakkiin ja lenkkareihin sonnustautuneena. Muuta en niistä reeneistä haluakaan muistaa, ne meni sen verran hyvin.

Olin ihan tajuttoman huono ekoina vuosina, en vaan osannut potkaista sitä helvetin palloa oikeaoppisesti. Varpaat oli kovilla, kun ensimmäisen vuoden potkin kärsiä. Kyllä se siitä sitten alkoi pikkuhiljaa sujua paremmin, vaikka en osaa vieläkään potkaista kunnon tykkiä haha.


Photobucket

Rakastin pelaamista, vaikka olin aina joukkueen huonoimpia. En juossut tarpeeksi lujaa, sivurajojen heittäminen epäonnistui aina enkä osannut mitään hienoja kikkoja. Pelasin läpi vuoden, kesäisin futista ja talvet pelattiin futsalia. Pelaamiseen tuli tauko joskus ylä-asteen alussa, koska mun kantapääni ei enää kestänyt. Mulla todettiin ala-asteen lopulla toisessa kantapäässä severintauti eli kasvulevyn tulehdus, joka on siis eräänlainen rasitusvamma. Kipu tuli aina rasituksen jälkeen, ihan jokaisissa reeneissä ja peleissä. En lopulta pystynyt juoksemaan, joten jouduin lepäämään yhden futsalkauden.


Photobucket

Kesällä pääsin taas pelaamaan ja parin viikon kujailun jälkeen olin taas mukana. Nautin edelleen pelaamisesta, mutta joukkue alkoi hajota. Meillä ei ikinä ollut oikeastaan minkäänlaista joukkuhenkeä ja meillä oli joukkueessa omat porukat. Pelaaminen kärsi siitä, koska syöttely ei sujunut ja kaikki vain huusivat ja valittivat toisilleen, jos ja kun peli ei sujunut. Lopulta kaikilla alkoi tulla mitta täyteen ja kesällä 2010 melkeinpä jokainen mun kavereistani erosi joukkueesta, samoin tein minä. Muistan viimeisen pelini. Oli helteinen alkukesän ilta ja kentälle paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Kentällä oli ihan tajuttoman kuuma ja olin joutunut hyökkääjän paikalle, kuten monesti aiemminkin. Vihasin hyökkääjänä olemista, koska mulla ei ikinä sujunut maalien teko. Se peli oli ihan tuskaa, helteessä oli ihan mahdotonta juosta vastustajien perässä ja kaikki huutelivat toisilleen kaikkea mahdollista paskaa, koska peli ei sujunut. Koko pelin mietin, että tämä oli sitten vihoviimeinen peli, minkä ikinä tulen pelaamaan. Mulla keitti ihan tajuttomasti koko pelin ajan ja pysyin päätöksessäni. Kävin palauttamassa pelipaidan parin päivän jälkeen valmentajille.

Ensimmäinen puoli vuotta lopettamisen jälkeen oli ihanaa, kun ei tarvinnut enää käydä reeneissä ja oli niin paljon vapaa-aikaa. Liikkuminen vaan jäi oikeastaan kokonaan ja yleensä tuli käytyä ehkä kerran kolmessa viikossa lenkillä, mikä on ihan liian vähän. Viimeisen puoli vuotta mulla on pyörinyt päässä ajatus pelaamisen jatkamisesta. Kaipaan pelaamista, kaipaan sitä adrenaliinin tunnetta kentällä, kaipaan sitä jumissa olevien lihasten tunnetta kovien reenien jälkeen ja sitä tunnetta, kun on onnistunut. Haluan nostaa kuntoa ja jatkaa rakasta harrastusta. Suunnitelmissa olisi jatkaa kesällä pelaamista vähän höntsymmässä joukkueessa, mikäli vanha valmentaja ottaa mut takaisin haha. Olisin aloittanut jo aikaisemmin, mutta lukio vie ihan tajuttomasti aikaa, joten kesällä sitten vasta.

Onko teillä jokin rakas harrastus?

Ei kommentteja: