maanantai 28. toukokuuta 2012

Mama don't be mad.

Photobucket

Tänään viimein toteutin pitkäaikaisen unelmani ja kävin viimein lävistämässä huuleni. Mä olen haaveillut labretista ainakin jo neljä vuotta ja alkuperäinen suunnitelma oli odottaa täysi-ikäisyyteen asti. Pari vuotta takaperin käytiin aikamoinen taistelu huulikorun ottamisesta äidin kanssa, koska se ei vaan voi sietää lävistyksiä ja mä ymmärrän sen kyllä. Äiti käski mun odottaa pari vuotta.Yritin odottaa, mutta viime aikoina musta on vaan alkanut tuntua, että en jaksa odottaa. Se ajatus on piinannut mua ainakin uudesta vuodesta asti ja olen punninnut joka päivä mielessäni lävistyksen hyviä ja huonoja puolia. Tiedän, että se on haitaksi työtä haettaessa ja kuinka se saattaa antaa huonon vaikutelman.

Photobucket























Päädyin tähän ratkaisuun muutama viikko sitten ja nyt nämä viikot ovat olleet aikamoista jännitystä. Vaikka mä pelkään kipua ihan älyttömästi, eniten mä olen pelännyt äidin reaktiota. En sanonut kenellekään mitään ja soitin äidille vasta jälkikäteen. Kuulostaa tyhmältä, mutta mua pelotti. En halua rikkoa sitä luottamusta, mikä meidän välillä on ja tuntui aika pahalta rikkoa äidin tahtoa tässä asiassa. Ei sieltä kuitenkaan niin pahaa reaktiota tullut, mitä odotin ja mä olen nyt niin helpottunut ja onnellinen. Tiedän, että äiti on mulle vihainen tästä varmaan ikuisesti, mutta halusin kerrankin kokea jotain jännää. Kun en silloin ylä-asteikäisenä örveltänyt missään kännissä, niin olkoon tämä nyt sitten se mun kapinavaiheeni.

Photobucket

Kuten aiemmin mainitsin, pelkään kipua ihan hulluna ja olen myös neulakammoinen. Aika hyvä yhdistelmä ihmisellä, joka tykkää lävistyksiä. Taas kun istahdin sinne Putkan lävistyspenkkiin ja näin ne kaikki pihdit ja neulat siinä pöydällä, teki mieli nostaa perse samantien siitä penkistä ja paeta paikalta. Onneksi oli taas mukava lävistäjä ja se meni niin nopeasti ohi. Laitoin melkein heti silmät kiinni ja luulin, että se lävistäjä siinä vielä jotain mittailee, niin se laittoikin heti sen neulan huulesta läpi. Se oli niin paljon kivuttomampaa, kuin odotin ja niin nopeasti ohi. Mä olen nyt niin onnellinen ja tyytyväinen tähän koruun. Olen ollut koko päivän yhtä hymyä. Ja se on sattunut. Tästä ei kyllä pitänyt tulla tämmöistä kilometripostausta, mutta nyt riitti juttua!

8 kommenttia:

nellilove kirjoitti...

uu toi sopii sulle !

Anna kirjoitti...

Nelli: kiitoksia:>!

emppu kirjoitti...

Oooooii, oot niin kaunis (: Ja toi sopii tosi kivasti sulle !

Anna kirjoitti...

emppu: hii kiitos:>!

Rosa kirjoitti...

kiva lävistys! sopii sulle tosi hyvin :)

Anna kirjoitti...

Rosa: kiitoksia:)

saramarie kirjoitti...

hyvin sopii sulle, näyttää tosi kivalta! itekki olin tosi rebel ku viime vuonna kävin ottaa medusan ilman lupaa:--)

Anna kirjoitti...

saramarie: haha ollaan me aika kapinallisia!:D