lauantai 9. kesäkuuta 2012

When I Say Mötley You Say Crue!

Torstaina koitti viimein se kauan odotettu Rockin´ Hellsinki. Jännityksen takia lähdin Helsinkiin vain parin tunnin yöunilla, mutta en antanut sen haitata. Helsingissä ihmisten purkautuessa ulos junasta, matkustajien ulkonäöstä pystyi aika helposti päättelemään, että minne kaikki olivat matkalla. Itse mentiin keikkapaikalle vasta joskus kolmen jälkeen, eli vähän ennen porttien aukeamista. Ei siis jonotettu juuri ollenkaan ja silti pääsin ihan mahtavalle paikalle, noin viidenteen riviin lavan vasemmalle puolelle. En uskaltanut ottaa järkkäriä keikalle messiin, vaikka muilla semmosia näytti olevankin. Lainasin äidiltä Canonin pokkaria ja melkein hävettää laittaa näin huonoja kuvia tänne. Toivottavasti näistä kuvista kuitenkin välittyy keikan mahtava fiilis!

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket

Viideltä aloitti ensimmäinen lämppäri eli Crashdiet. Crashdiet on yksi mun top-5 lempparibändeistä ja odotin Crashdietin keikkaa melkein yhtä paljon, kuin itse Mötley Crueta. Keikka ylitti mun odotukset ja mulle tuli heti ensimmäisen biisin aikana ihan käsittämättömän hyvä fiilis. Kuulin ihan kaikki mun lempparibiisit ja pari kertaa sain katsekontaktin Martin Sweetin kanssa ja se hymyili mulle!  Mulle jäi huikee fiilis tosta keikasta ja mun puolesta Crashdiet saisi tulla Suomeen pian uudelleen. Tällä hetkellä kaduttaa ihan mukavasti, koska eilen kun käveltiin Helsingin rautatieasemalle, niin bongasin Crashdietin pojat viereisen ravintolan terassilta. En uskaltanut mennä niitä häiritsemään, vaikka olisin niin halunnut niiden nimmarit.

Toista lämppäriä, Hardcore Superstaria en aikaisemmin ole kuunnellut, mutta bändistä jäi positiivinen kuva. Tosi hyvä livebändi ja vaikka mulla ei ollut mitään tietoa biisien sanoista, fiilis ei siitä kärsinyt. Tunnelma nousi yleisössä huimasti Hardcore Superstarin aikana. Negativen Anttikin pistäytyi lavalla vetämässä yhden biisin alkuspiikin! Siinä parin tunnin seisoskelun jälkeen olo alkoi olla jo aika huono, selkää särki, oli kamalan kuuma ja yleisön seassa oli tajuttoman ahdasta. Meinasin monta kertaa jo luovuttaa ja lähteä taaemmas, mutta sinnittely kannatti!
PhotobucketPhotobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket

Joskus kahdeksan jälkeen lavan eteen vedetty verho viimein rämähti alas ja yleisö sekosi täydellisesti. Mulle tuli niin epätodellinen olo, aloin itkemään, nauramaan ja huutamaan samanaikaisesti. En vaan voinut käsittää, että siinä se Mötley Crue nyt soittaa mun edessäni. Sen kahden tunnin aikana huono olo unohtui täysin ja nautin ihan jokaisesta hetkestä. Sain päälleni roiskeita Nikki Sixxin sylkemästä tekoverestä ja Nikkin heittämistä vesipulloista. Keikan jälkeen korvissa soi, toinen jalka ei toiminut kunnolla, ääni oli käheänä ja semmoinen olo, kuin olisi jonkinasteisessa kännissä. Se ilta oli kuitenkin kaiken sen kivun arvoista, mitä sinä päivänä tuli koettua. Mulla on vieläkin aika epätodellinen olo ja torstai tuntuu unelta. Yksi mun unelmistani on toteutunut ja mun on vielä joskus pakko nähdä Mötley Crue livenä. Torstai oli ja tulee aina olemaan yksi mun elämäni parhaista hetkistä!


6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

cool! näin sut tuolla tai ainaki luulen et se olit sä :D oliks iskäs kaa?

Tiina kirjoitti...

Nää kuvathan on ihan mahtavia! :)

nölli kirjoitti...

awesome! : 3

Anna kirjoitti...

Anonyymi: haha joo iskän kanssa olin siellä!:D olisit tullu moikkaamaan!
Tiina: kiitti!:)
nölli: todellakin!:)

emppu kirjoitti...

äääää, mötlii gruuu ! aloin lukemaa vähä aikaa sitte Nikkin Heroiinipäiväkirjaa ja jossain mun sisällä alko palaa semmonen, että nyt on pakko alkaa tutustumaan tähän bändiin tarkemmin.
kivoja kuvia :)

emppu kirjoitti...

ps Sinulle olisi haaste blogissani (:

http://weirdteaparty.blogspot.fi/