sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Goodbye 2012.

Muutosten vuosi, ehkä siinä on syy siihen, miksi koko vuosi on mennyt niin nopeaa tahtia ohitse. Viime vuoteen mahtui paljon hienoja hetkiä ja kokemuksia, mutta kyllä siihen mahtui myös alamäkeä. Kokonaisuudessaan vuosi oli parempi, mitä olisin koskaan voinut odottaa. Jos mulle oltaisiin vuosi takaperin kerrottu, miten asiat olisivat nyt, olisin nauranut sille ihmiselle päin naamaa. On vähän siinä ja siinä haluanko julkaista tämän tekstin, menee vähän turhan henkilökohtaiseksi, mutta ehkä se tekee ihan hyvää mullekin kelata vuosi kokonaisuudessaan läpi ja saada ajatukset jonnekin.
 
Photobucket
Photobucket

Talvesta mulla ei ole oikeastaan pahemmin muistikuvia, mitään ei tapahtunut. Heräsin aamulla, menin kouluun, olin koulussa, tulin kotiin, olin kotona, luin, menin nukkumaan. Joka päivä sama juttu, sillon tällöin tuli nähtyä kavereita. Kevään lähestyessä mulla alkoi mennä huonosti. Masensi, itketti ja olin turta. Ei sitä kukaan kai huomannut, pidin kaiken omana tietonani. Vietin paljon aikaa yksin ja kelasin omia ajatuksiani, järven ranta oli yleinen paikka päänsisäiselle ahdistukselle. Loppujen lopuksi ahdistus johtui omasta tyhmyydestä. Jälkeenpäin mä en halua pahemmin ajatella viime maaliskuun aikaa, pistää suorastaan vituttamaan oma ajattelemattomuus ja lapsellisuus. Oli keväässä silti jotain hyvääkin, tein yhden mun suurimmista musiikillisistä löydöistä. Olavi Uusivirta. Ette tiedä, kuinka rakastan tuon miehen musiikkia. 
 
Photobucket
Photobucket
Photobucket

Kevään edetessä aloin piristyä, hymyilin enemmän ja odotin kesää. Vappu oli mahtava piristys kevääseen ja monen kaverin kanssa tuli lähennyttyä uudelleen, joskin sitä läheisyyden tunnetta ei pahemmin enää ole. Koulussa oli rentoa, mä innostuin käyttämään huulipunaa useammin ja farkkupaita oli maailman parhain vaate. Ajatus huulikorusta alkoi olla jo liian himottava ja eräänä päivänä kapinoin oikein kunnolla äidin auktoriteettia vastaan ja kävin Putkassa lävistämässä alahuuleni ja voin muuten sanoa, että labret oli vuoden paras asia, minkä olen itse maksanut.

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket

Kesälomasta on pari muistoa. 7.6 Mötley Crue, Crahdiet ja Hardcore Superstar. Se oli hyvä muisto. Amsterdamin matka heinäkuun alussa. Se oli myös hyvä muisto. Ilta puistossa Sonjan kanssa, juhannus ja Peritan kanssa hengailu. Ne olivat myös hyviä muistoja viime kesästä. Niitä huonoja muistoja on sitten vähän enemmän. Näytin kamalalta ja musta tuntui pahalta. Istuin pääasiassa yksin kotona, valvoin yöt ja katselin tästä koneen äärestä aamun sarastusta ja mietin, että näinkö mä tulen kaikki lomani viettämään. Kaipasin seuraa ja muistelin edellistä, ehkä hieman katkeran suloista kesää. Heinäkuussa täytin 17 ja en viettänyt niitä mitenkään, silti se oli tavallaan aika merkittävä päivä mulle ja päänsisäiselle myrskylle. Ajatukset alkoivat pikkuhiljaa olemaan järkeviä, pystyin päästämään irti ja tajusin lopulta, kuinka lapsellinen olin ollut. Lopulta se olin helpottunut, mutta vittuuntunut, oli aika tyhjä olo.
 
Photobucket
Photobucket

Elokuussa alkoi pelätty lukion toinen vuosi ja ilman minkäänlaista koulumotivaatiota. Uusi koulurakennus ei inspiroinut, ajatukset harhailivat muualla. Elokuu mateli hiljalleen ja sitten mun erääseen blogitekstiin ilmestyi kommentti anonyymiltä, mikä sai asiat loppujen lopuksi muuttumaan. Elokuu vaihtui syyskuuksi ja mun vatsassa lepattelevat perhoset saivat mut melkein hulluksi. Tutustuttiin Sakun kanssa täällä meillä kahvipöydän ääressä, se puhui monta tuntia ja mä tuijotin mun kahvikuppia ja punastelin. Päivä ennen Viron matkaa, 6.9 klo 20.20 jää mun muistoihin ikuisesti. Asia johti toiseen ja lopulta 12.9 n.klo 23.50 me päätettiin, että kai se nyt sitten on virallista. Oli pimeetä ja istuttiin siinä sängyllä sylikkäin. Mä kelasin päässäni koko ajan, että kuinka mulle voi tapahtua tämmöistä. Tyhjä olo oli historiaa ja viimein mä pystyin rehellisesti sanomaan, että mä olen onnellinen.
 
Syksy oli ihanaa ja mä olin onnellinen. Nauroin ja hymyilin. Syksy alkoi muuttumaan talveksi ja kai pimeydellä oli osansa, jossain kohtaa koulu alkoi kiinnostaa yhä vähemmän ja mieluummin jäin kotiin nukkumaan. Vaikka olin onnellisempi kuin koskaan, mua masensi ja itketti. Laiminlöin blogia, en jaksanut mitään.  Mä voin vannoa, että mä en ole ollut ikinä niin pohjalla, tuntui kun mulle olisi tullut toinen murrosiän angstikausi. Pahimmillaan itkukohtauksia tuli kahdeksan kertaa päivässä, jopa koulussa. Koulu alkoi mennä aivan päin persettä, lensin melkein jokaiselta kurssilta ulos liikojen poissaolojen takia, mutta mua ei kiinnostanut pätkääkään. Ei motivaatiota oppimiseen tai tulevaisuuteen. Mä en todellakaan ymmärrä, mikä mulla oli/on. Parhaimmillaan mä olin melkein kaksi viikkoa pois koulusta putkeen, en vaan jaksanut nousta sängystä. Joululoma antoi mulle vähän armonaikaa ja haluan saada asiat järjestykseen. Mun elämä on tällä hetkellä miltei täydellistä, mulla on perhe ja ystävät lähellä ja tietysti Saku, joka tukee mua jokaisessa tilanteessa. En mä koe itseäni masentuneeksi, mun elämässä on kaikki hyvin, todella hyvin. Ehkä mua ahdistaa huominen, tulevaisuus ja koulun paineet.
 Lomaa on jäjellä noin viikko ja mulla on taas hyvä olo. Ehkä lukio venyy vähän, voin ottaa rauhassa ja selviän lukiosta hyvin arvosanoin. Se on mun tavoitteeni, mutta mä tiedän, että en jaksa tälläistä tahtia, mitä syksy on ollut. Asiat on kaikinpuolin nyt kunnossa, aion palata kouluun ajallaan ja motivaation kera.
 

 

10 kommenttia:

nölli kirjoitti...

you can do it, gurl♥

Anonyymi kirjoitti...

oon ihaillu sua siitä asti ku löysin sun blogin ja oon lukenu tän monta kertaa läpi ja oon kadehtinu sun kauneutta ja hiuksia. en ois ikinä uskonu et sul on menny noin huonosti....mut hyvä et oot nyt onnellinen:)

Iida kirjoitti...

huippu postaus anna :)!

Anonyymi kirjoitti...

Sulla on mailman kauneimmat huulet T.Z ;P <3

Miisa kirjoitti...

voi mikä postaus, voimia sulle and be happy! :) ♥

Misume kirjoitti...

Sun teksti kuulostaa ihan omalta kirjotukselta, mulla oli myös samantapaisesti hankalaa noin kaksi vuotta sitten keväällä, joku masennus tai jotain vaikka kaikki oli oikeastaan hyvin, mutta välillä vaan väsyy kaikkeen. Kaikesta kuitenkin selviää. Voimia sinne :)

Kia T. kirjoitti...

Miul on siulle haaste miun blogis :) http://fangirlll.blogspot.fi/2013/01/another-challenge.html

anni kirjoitti...

Ihana postaus! En ikinä uskaltas tehä samanlaista omasta elämästä... :o Hyvä et asiat on paremmi ja oon lukenu postauksias ja aina pitäny tulla jutteleen ym kommentoimaan mutta aina vaan jäänyt :(( pitää nähä pianpian, liian kauan ku viimeks ollaan nähty!?

Anna kirjoitti...

nölli, anonyymi, iida, anonyymi, miisa, misume, anni: ♥

Tilda kirjoitti...

Mun syksy meni ihan samoissa merkeissä, samaistun täysin kaikkeen tuohon koulusta lintsaamiseen ja sänkyyn jäämiseen. Vaihdoin koulua ja olin vaan yksin himassa, ajallaan löysin itseni uudestaan ja tässä nyt ollaan taas vähän vahvempana :-)